pakokaasukauhua

"Matka alkoi mukavasti ykkösluokassa laivalla, ja autokin oli hieno ja mukava. Kaikki huvi kuitenkin loppui heti Virosta pois päästyämme. Liikennekulttuuri nostatti jokaisen takaraivohiuksen pystyyn, eikä teiden kuntoakaan voi kauheasti kehua."

-Vitali



"Juu, missäs me ollaankaan nyt käyty.. Vilna oli suuri yllätys karujen muiden baltian maiden rinnalla."

-Juha


"Mun tärkeimmät matkatavarat tuplachekataan aina lähtiessä eli passi ja vormulaliput. Liikennekulttuuri on jo läpikäyty, joten ei siitä sen enempää. Penan matka jatkuu ja muuten sakulandia on hieno paikka!"

-Pete


Eli kuten mainittu, kauhu on suuri Baltian teillä, puhumattakaan loputtomista tietyömaista. "Läheltä piti" - tilanteita on kertynyt jo toistakymmentä, vaikka matkaa on takana vain 2000km. Riika oli hieno, joskin liian iso paikka. Onneksemme paikalliset asukit opastivat meidät sopivasti nuorten kulttuuriin käymällä kanssamme hienoissa vanhankaupungin paikoissa. Vilnassa yöpyminen tapahtui hienossa neljän tähden hotellissa, jossa verokarhut saivat nukuttua ja levättyä raskaan aloituksen jälkeen. Se olikin tarpeen, sillä Puola ajettiin yhteispäätöksellä lähes päivässä läpi. Fyysinen kunto tuli vastaan, mutta kukaan ei tosin lannistunut. No oikeastaan jokainen oli aika alla päin ja kyrpä otsassa. Puolassa ei löydetty sopivaa majapaikkaa, joten verokarhut aiheuttivat suurta ihmetysta ohikulkijoiden piireissä pystyttämällä teltan huoltoaseman pihalle. Petri kirosi turvattomuutta, joten teltassa nukkui kerrallaan 2, ja yksi oli aina vartioimassa muiden rauhaa tunnin pituisissa vartiovuoroissa. Teltassa nukuttiin tasan kolme tuntia yhteensä, jonka jälkeen matka jatkui Berliiniin, jossa auto- sekä majapaikan löytäminen paljastui varsinaiseksi seikkaluksi.



Suurin huolenaihe verokarhuille on kuitenkin ollut rahankäyttö - sitä on nimittäin mennyt turhan paljon, ja kulutustahtia on hidastettava ennen kuin tili alkaa huutaa punaista.