saksalainen nirvana

Matka Berliinistä oli ihan perseestä, ja kesti perkeleen kauan. Sateinen autobaana ei ollut kovinkaan mukava ajaa, ei varsinkaan niissä nopeuksissa ja rekkameren keskellä. Kerpeniin kuitenkin päästiin ja löydettiin Petrin etsimä mikroautorata.

Kyseessä oli kuitenkin väärä rata.



Kerpenistä löydettiin melko vaivattomasti majoituksen, ja omistaja jopa tinki hinnasta - 80e/yö. Majoitus on nyt syönyt mukavasti rahaa, sillä neljästä matkalla vietetystä yöstä vain yksi on vietetty hostellissa, kaksi hotellissa ja yksi tosiaan siellä Puolan rajalla teltassa huoltoaseman edustalla!

Kerpen oli Petrin mielestä pieni kylä, tai niin hän oletti ennen saapumista ko. kaupunkiin. Kaupungissa asuu karkeasti arvioituna noin 100 000 ihmistä, joskin se on levinnyt laajalle alueelle. Pari olutta paikallisessa Schumi-baarissa saivat Petrin tyytyväiseksi, ja seuraava päivä menikin mukavasti mikroautoradalla.



"Kerpen on taivas, ainaki mulle. Noi muut nyt ei kostunu paljookaa muista ku paikallisista teineistä, no omapaha on häpeesä. Komee mesta, ei voi muuta sanoo. Schumi karting oli kuiteski ylivertainen paikka eikä fydyykää menny fanituotteisiin ku pari sataa, halpaa ku mikä! Paikka sisälsi myöskin sikamageen museon missä oli suurin osa "keisarin" uran merkittävimmistä autoista sun muista vehkeistä. Must see mesta joka tapauksessa. Hockenheimin kisa parin päivän päässä ja siellä hullu meininki päälle!"

-Pena