Italian kuuluisat mafiosot
Loistoalukset, turistit, kuumuus, Ferrarit, formularata. Kaikki nama loytyivat Monacosta, vain muutama kilometri Nizzasta itaan. Petri sai otettua kuvansa, pieni kaupunkikierros, valipalatauko ja pois. Monaco oli kiva.
Italian ensimmainen vaikutus oli aivan taydellinen. Ensimmainen pysahdys tehtiin noin 50km rajalta huoltoasemalla, jossa paikalliset mafiosot kauppasivat Sonyn 3000e notebookia seka kammentietokonetta yhteishintaan 1000e. Pienen neuvottelun jalkeen, mafiosot suostuivat tekemaan kauppan jo 300e:lla. Vitali oli jo ostamassa laitteita mukaansa, mutta Pete ja Juha olivat jyrkasti eri mielta, ja kaupat jaivat tekematta. Huoltoasemalta lahdettiin renkaat vinkuen pakoon, jatkuvasti peraan katsoen.
Tasainen Italian valloitus jatkui Maranellossa, joka oli tavallinen pikkukyla, joskin joka toinen kaupungin yritys sisalsi Ferrari-logon. Maranello oli oikeastaan kuin aavekaupunki: kaupungista loytyi tasan yksi ravintola, ja senkin paikallistamiseen meni pitka tovi.
Sitten se tapahtui.
Verokarhut saapuivat Riminiin, turistihelvettien karkinimeen. Turistimassat liikkuivat aivottomina pitkin kujia, vaikeuttaen nain jo muutenkin hankalaa ajamista. Paikallisten seka hotellien henkilokunnan englannin kielen taito olematon. Hostellit taynna. Parkkipaikkaa ei loydy ei sitten millaan. There is no God. Viimeisena iltana Pete ja Vitali tilasivat kaksi pitaleipakebabia paikallisesta kebabbilasta. Toiveena oli jattaa toisesta kebabista sipulit pois, toisesta taas ketsupit. Ja kumpaankin toivottiin juustoa. Kebabit tulivat ajallaan, ketsupit ja sipulit sisallaan seka juuston tilalla ranskiksia. Aamen.
"Monaco, paikka johon ei vapaaehtoisesti tartte ihmisen toistamiseen menna. Nahtavaa ei ole muuta kuin hienot autot ja hulppeet veneet. Maranellosta ei vois sanoa samaa. Sinne tahtoo vain todellinen fanaatikko, kuollut mesta illalla ja ainoa kiinnostava oli Ferrari-museo, jossa oli kylla ihan kiva kayda.
Viimein me saavuttiin sinne mihin taman matkan oli tarkoituskin tulla. Etelaan, mahdollisimman lampimaan paikkaan. Tulihan sita vietettya nelisen tuntia paivassa biitsilla. Ja illat meni peten ja vitalin perassa laahustaen peliluolasta peliluolaan. niin siistii. Biitsien takia tanne vois jaada viela vaikka viikoksi. en kyl tieda antaisiko iho sita anteeksi ku nytkin se jo punottaa aika pahasti."
- Juha
"Rimini oli oikeastaan ihan kiva. Monaco ja Maranello nyt oli aivan turhia kumpikin ainakin mulle, joskin Pete se taas naytti nauttivan kuola valuen. Riminissa sentaan pystyi tosiaan rentoutumaan pitkien unien ja hyvan hotellihuoneen ansiosta. Ranta oli hieno ei siina mitaan, mut ma en vittu kasita miten joku voi vaan makaa auringossa tunnit pitkat tekematta mitaan. Not me. San Marinossakin tuli kaytya, joskin siinakaan "valtiossa" ei ollut ei sitten mitaan. Odotan innolla Venetsiaa, siina on mun paikka. Viimeinkin."
- Vitali
"No ni! Nyt Pena sanoo kylla, Monaco, kerrassaan upea, milteimpa hulppea mesta, Ferrareita vilisi jatkuvalla syotolla niin ettei Penan mallitietamys meinannut perassa pysya. Vormularataki tuli viimein kierrettya ja kuvia otettua karmee laja. Ja seuraava mesta Maranello! Taas yksi haave viimein tayttyi. Tama on tifosien kaupunki, jossa Pena viihtyi jo pelkastaan joka puolella liehuvien Ferrarilippujen takia. Ferrarimuseokin tuli tutuksi ja Pena oli haltioissaan. Oli F1 autoja, katuvehkeita, moottoreita ja kaikellaista muutakin nakemisen arvoista kamaa. Eihan sita luksusta kauaa kestany ku matka jatkui Riminiin, turistihelvettiin joita normisti Pena karttais ku ruttoa. Pelimiesvetona Pena vietti paivat hotellihuoneessa nukkumalla, lukemalla huippujannaa Schumikirjaa ja muuten chillaamalla. Valkonen mies on aina valkonen mies, joten rusketus sai jaada. Tuli sentaan ekaa kertaa kokeiltua vaihteelista mikroautoa, joka oli varsin ihan jees kokemus, ja vielapa halvalla, vaan 32 ekii!. Onneks matka jatkuu pikapuoliin ja uudet harvaykset odottavat."
- Pena
Italian ensimmainen vaikutus oli aivan taydellinen. Ensimmainen pysahdys tehtiin noin 50km rajalta huoltoasemalla, jossa paikalliset mafiosot kauppasivat Sonyn 3000e notebookia seka kammentietokonetta yhteishintaan 1000e. Pienen neuvottelun jalkeen, mafiosot suostuivat tekemaan kauppan jo 300e:lla. Vitali oli jo ostamassa laitteita mukaansa, mutta Pete ja Juha olivat jyrkasti eri mielta, ja kaupat jaivat tekematta. Huoltoasemalta lahdettiin renkaat vinkuen pakoon, jatkuvasti peraan katsoen.
Tasainen Italian valloitus jatkui Maranellossa, joka oli tavallinen pikkukyla, joskin joka toinen kaupungin yritys sisalsi Ferrari-logon. Maranello oli oikeastaan kuin aavekaupunki: kaupungista loytyi tasan yksi ravintola, ja senkin paikallistamiseen meni pitka tovi.
Sitten se tapahtui.
Verokarhut saapuivat Riminiin, turistihelvettien karkinimeen. Turistimassat liikkuivat aivottomina pitkin kujia, vaikeuttaen nain jo muutenkin hankalaa ajamista. Paikallisten seka hotellien henkilokunnan englannin kielen taito olematon. Hostellit taynna. Parkkipaikkaa ei loydy ei sitten millaan. There is no God. Viimeisena iltana Pete ja Vitali tilasivat kaksi pitaleipakebabia paikallisesta kebabbilasta. Toiveena oli jattaa toisesta kebabista sipulit pois, toisesta taas ketsupit. Ja kumpaankin toivottiin juustoa. Kebabit tulivat ajallaan, ketsupit ja sipulit sisallaan seka juuston tilalla ranskiksia. Aamen.
"Monaco, paikka johon ei vapaaehtoisesti tartte ihmisen toistamiseen menna. Nahtavaa ei ole muuta kuin hienot autot ja hulppeet veneet. Maranellosta ei vois sanoa samaa. Sinne tahtoo vain todellinen fanaatikko, kuollut mesta illalla ja ainoa kiinnostava oli Ferrari-museo, jossa oli kylla ihan kiva kayda.
Viimein me saavuttiin sinne mihin taman matkan oli tarkoituskin tulla. Etelaan, mahdollisimman lampimaan paikkaan. Tulihan sita vietettya nelisen tuntia paivassa biitsilla. Ja illat meni peten ja vitalin perassa laahustaen peliluolasta peliluolaan. niin siistii. Biitsien takia tanne vois jaada viela vaikka viikoksi. en kyl tieda antaisiko iho sita anteeksi ku nytkin se jo punottaa aika pahasti."
- Juha
"Rimini oli oikeastaan ihan kiva. Monaco ja Maranello nyt oli aivan turhia kumpikin ainakin mulle, joskin Pete se taas naytti nauttivan kuola valuen. Riminissa sentaan pystyi tosiaan rentoutumaan pitkien unien ja hyvan hotellihuoneen ansiosta. Ranta oli hieno ei siina mitaan, mut ma en vittu kasita miten joku voi vaan makaa auringossa tunnit pitkat tekematta mitaan. Not me. San Marinossakin tuli kaytya, joskin siinakaan "valtiossa" ei ollut ei sitten mitaan. Odotan innolla Venetsiaa, siina on mun paikka. Viimeinkin."
- Vitali
"No ni! Nyt Pena sanoo kylla, Monaco, kerrassaan upea, milteimpa hulppea mesta, Ferrareita vilisi jatkuvalla syotolla niin ettei Penan mallitietamys meinannut perassa pysya. Vormularataki tuli viimein kierrettya ja kuvia otettua karmee laja. Ja seuraava mesta Maranello! Taas yksi haave viimein tayttyi. Tama on tifosien kaupunki, jossa Pena viihtyi jo pelkastaan joka puolella liehuvien Ferrarilippujen takia. Ferrarimuseokin tuli tutuksi ja Pena oli haltioissaan. Oli F1 autoja, katuvehkeita, moottoreita ja kaikellaista muutakin nakemisen arvoista kamaa. Eihan sita luksusta kauaa kestany ku matka jatkui Riminiin, turistihelvettiin joita normisti Pena karttais ku ruttoa. Pelimiesvetona Pena vietti paivat hotellihuoneessa nukkumalla, lukemalla huippujannaa Schumikirjaa ja muuten chillaamalla. Valkonen mies on aina valkonen mies, joten rusketus sai jaada. Tuli sentaan ekaa kertaa kokeiltua vaihteelista mikroautoa, joka oli varsin ihan jees kokemus, ja vielapa halvalla, vaan 32 ekii!. Onneks matka jatkuu pikapuoliin ja uudet harvaykset odottavat."
- Pena
posted by verokarhut at 4:30 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home