epilogi

Jes reissu takana! Mahtavaa oli, mutta toi oli viimeinen kerta kun autolla lähen 8000km reissulle. Nyt on niska ja selkä aivan kipeinä ja tää ripulikaan ei hellitä niin millään! mä rupeen jo kuivumaan, joten ei muuta ku lääkäriin! Parasta matkassa oli uusien paikkojen ja maisemien tarkastelu ja tietenki ne aurinkorannat! Ei tota eurooppaa vielä ole nähty joten ei etelän reissuja vielä lopeteta! Välillä se autoilu ja kaverit rupes rasittamaan mut kyllähän me siitä hyvin selvittiin.
Koska lähetään uudestaa? (Eli siis etelään - Lentokoneella!)

- Juha




Jotenkin todella tyhjä olo tällä hetkellä. Paljon tuli nähtyä, vaikka olisi voinut nähdä vieläkin enemmän. Monet paikat jättivät jokseenkin värittömän muistikuvan itsestään, kun taas osa paikoista herätti ennenkokematonta mielihyvää. Ongelmitta kuitenkin selvittiin, ja kyllä tuli äitiäkin ikävä paikka paikoin... Tallinasta lähtien! Seura oli paras mahdollinen, joskin poikien jatkuvasti toistunut lause "Sun pitäis kiittää meitä, et otettiin sut mukaan!" alkoi jossain kohtaa hiertää.

Marseillen vuorikiipeilyt, Bernin vuoristonäkymät ja Puolan keskitysleirit jäivät saavuttamatta, mutta kesä tulee aina talven jälkeen. Ja tällä kertaa talvi tarjoaa mukavasti uutta - b-miehen rankkaa arkea!

- Vitali




Kaiken kaikkiaan reissu onnistui todella hyvin. Mitään isompaa ongelmaa auton tai minkaan muunkaan suhteen ei tullut, joten tyytyväinen voi olla. Toisaalta yks mikä on täysin varmaa, tällaiselle reissulle ei Penan tarvii toiseen kertaan lähtee. Tää on nii nähty. Pena kuittaa ja kiittää!

- Pena


Tässä vaiheessa on aika kiittää kaikkia tämän blogin lukijoita siitä, että jaksoitte lukea tätä puolitotista matkapäiväkirjaa. Nyt kaivataan teidän kommentteja.

Kumarramme siihen suuntaan.

Strč prst skrz krk

Ja matka jatkuu kohti Tsekenimaata, tuota arvaamatonta paikkaa jossa saa varoa takatukkia. Maisema alkoi muuttua takaisin tutun turvalliseen Baltian ja Puolan maisemiin Verokarhut hihkuivat onnesta - Taal on varmasti halpaa.

Matka kesti yllattavan kauan ottaen huomioon etta kilometreja ei kertynyt kovinkaan paljoa. Prahaan paastyaan karu totuus palajastui - Kaikki hostellit ovat taynna ja hotellit maksavat vahintaan 100e.. Joten matkaa oli jatkettava poispain Prahasta. Verokarhut paattivat yhteisisesti menna Kladnoon (God No!) noin 30km Prahasta lanteen. Kladnon idylliset maisemat ydinvoimalan kupeessa rauhoittivat Verokarhujen mielta turvallisesta pikku kylasta joka ei yhtaan muistuttanut zernobilya. Kladnossa vietettiin tapahtumarikasta aikaa kaksi yota.

Vitalin hinku Prahaan oli kova, halusihanhan nahda entisen tyokaverinsa Gunnarin, joka opiskelee siella elokuvakoulussa. Koululle paastyamme paljastui Verokarhujen auhuksi Gunnarin jo valmistuneen koulusta ja muuttaneen Budapestiin ja jattaneen koululleen vain vanhat osoitetiedot joilla Vitali oli ennenkin yrittanyt turhaa saada yhteytta vanhaan tuttavaansa. Siita masentuneena Verokarhut jatkoivat matkaansa Puolan puolelle toiveena paasta mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin.

Verokarhujen yllatykseksi Puolassa oli hirvea haabuumi, joten majapaikkaa sai oikeasti etsia ainaisten haaseurueiden vietya kaikki majoituspaikat. Puolassa oli nimittain kansallispaiva seuraavana paivana, joka innosti paikallisia miehia kosimaan. Verokarhujen onneksi lotyi pikku pikku motelli Wroclavista pikkuisen suomeen pain, onneksi siela kavi eurot, muuten ois ollut taas telttamajoitus. Siita jatkettiin mahdollisimman kauaksi mahdollisimman nopeasti. Verokarhujen harmiksi oli viela vietettava toinen yo Puolassa maassa, joka ei houkuttanut yhtakaan Verokarhuista.

Puolasta Verokarhut repaisivat ja ajoivat suoraan Tallinnaan Vitalin kaverille. Matkaa kertyi noin 700km ja aikaa kului, mutta Verokarhujen mielessa kiilsi koti ja kaverit - paasisiko sita lopulta takaisin turvalliseen Suomeen.

"Tsekki oli kiva paikka. Kladnossa halvin 0,5l kaljakin makso kaupassa 0,14 euroa. Kladnossa kaytiin keilaamassakin vaikka paikka oli mita oli.. omilla kengilla, pallot oli aivan kuluneita ja reikasia ja keilat kiinni narulla. Eli valilla ne narut saatto kaataa keiloja mut hauskaa oli. Pete ja Vitali repas, kun ma olin juoppokuskina. Kaverit laitto Frederikin soimaa taysilla ja suomen lipun ulos ikkunasta, ei muuten ollu mikaa kovin turvallinen olo! Tsekista ja Puolasta ei oo oikee mitaa muuta sanottavaa, ne on paikkoja joihin ei kyl tartte menna uudestaa ku tuntu jotenki turvattomilta, mut kokemuksena ihan jees."
- Juha


"Penan matka rupee oleen loppusuoralla. Baltiaa ajettiin silla meiningilla, etta mita nopeemmin, sen parempi. Nois Puola, Latvia, Liettua mais ei ole enaa Penalle mitaa nakemista. Tsekki nyt oli paikka, jossa oli ihan jees kaydasen takia ettei esim. Prahaan tartte kyl uudelleen menna. Kotio on aina kotio kaiken kokeman jalkeen."

- Pena




"Prahassa olisin halunnut viettaa vahan enemman aikaa, jo pelkan arkkitehtuurin takia. Harmitti alyttomasti, etten saanut Gunnaria kiinni, myohasyimme kaytannossa vain joitakin viikkoja. Kladnossa minua ja Juhaa ei paastetty yoklubiin, olimme varmaankin liian hyvannakoisia kyseiseen mestaan. Ja Puolassa riittii ihmettelya, kun joka paikka tarjosi yllatyksia. Kuka helvetti menee naimisiin maanantaina? Ja pizzeriassa saatiin sellaiset annokset et ei oo tosi. 40cm halkaisijaltaan oleva pizza upposi vaivoin, ja aiheutti pahaa oloa jalkikateen. Hintakin oli huikea - 12e kolmesta pizzasta. Tama antaa kuitenkin vaaraa kuvaa maan hintatasosta, silla urheilutarvikkeet samoin elektroniikka olivat vahintaan yhta kalliit kuin Suomessakin, osa LCD-televisioista jopa kalliimpia! Lisaksi Puolassa tuli juotua jotain outoa, silla virtsarakko ei antanut armoa, ja pysahdyksia piti tehda lahes vartin valein. Tallinnassa kuitenkin ollaan, ja matka jatkuu kohti itaa. Ja kyll sauna maistuu tanaan!"

- Vitali




Tsekissa tuli vahan opittua paikallista kielta. Kuten otsikosta huomaatte Tsekkilaiset ei oikee suosi vokaaleja.
Otsikon suomennos: "Tyonna sormet kurkun lapi."

demokratia

Venetsia.
Upeat pikkukadut, hieno tunnelmavalaistus, veden tuoksu ilmassa, ainutlaatuisuus. Kaikki nama olivat tarjolla Venetsian saarella.

Berchtensgarden.
Historian kosketus nykyhetkeen, mahtavat maisemat, henkea salpaava korkeus ja sen myota aiheutuva kutina vatsassa. Kaikki tama oli tarjolla Eagle's Nestissa, Hitlerin loistokkaassa 1830 metrin korkeudessa sijaitsevassa majatalossa.

Verokarhut viettivat Kerpenissa vuorokauden, Hockenheimissa yhta paljon. Maranellossa ja Riminissa kului yhteensa 5 paivaa. Kuinka paljon meni aikaa Venetsiassa ja Kotkan pesassa yhteensa? 3 tuntia. Vitali oli seota raivosta. Venetsiassa ei tosin voinut viettaa enempaa kuin tunnin verran, silla verokarhut saapuivat Venetsian alueelle aivan liian myohaan, ilta oli jo ehtinyt hamartya. Lisaksi Venetsiaan paasy oli kokonaan kiinni mantereen ja saaren valia vetavasta kuljetuslautasta ja sen aikatauluista. Berchtensgardenin Eagle's Nest, Kotkan pesa, olisi ollut sekin mahtava paikka viettaa vaikka kokonainen paiva, mutta sumuinen ja sateinen keli pilasi taydellisesti mahdollisuudet nahda upeat maisemat lahes 2000m korkeudesta. Myos puutteellinen opastus vaikutti viihtyvyyteen. Harmitus oli suuri. Mutta niin myos vitutus.



Matkaa jatkettiin kohti Prahaa, Linz jatettiin suosiolla pois - ketaan ei oikein innostanut ylimaaraiset kilometrit, kun 6000km on jo ajettu. Prahan ja Salsburgin valissa piti viettaa yo, ja majapaikan etsinnasta muodostui varsinainen seikkailu. Verokarhut kyselivat majoituksen hintoja useasta paikasta, ja kun alin hinta oli paljastunut, kyseisiin hotelleihin palattiin huonevaraus mielessa. Paikallinen kulttuuri ja politiikka on kuitenkin melko raakaa ainakin turistin nakokulmasta. Yhdestakaan aikaisemmin kysytysta hotellista huonetta ei enaa suostuttu luovuttamaan, silla verokarhut eivat heti tarttuneet tilaisuuteen ja tarjottuun hintaan. Huoneet olivat ihmeellisesti ehditty luovuttamaan muille asiakkaille, vaikka koko kaupunki, oliko sen nimi Deggerdorf, huusi tyhjyyttaan. Onneksi viereisesta pikkukylasta loytyi oivallinen ratkaisu ongelmaan, ja hintaerokin oli tuntuva.

Deggerdorfissa vietettiin melko tapahtumarikas ilta, joka edelleen herattaa pienta hilpeytta.



"Ensinnakin. Venetsiassa oli aivan mahtava olotila, silla pieni tavoite oli taas tayttynyt. Valitettavasti meidan piti lahtea jo 2. viimeisella laivalla pois, silla emme uskoneet mahtuvamme enaa viimeiselle suuren lahtijamaaran takia. Olkoon. Kotkan pesa oli toinen suuri pettymys. Odotin suuria teksteja ja paljon tarinaa, hienoja maisemia ja mukavaa olotilaa. Kaiken tama pilasi sade, joten toinenkin kohdeistani meni aivan laskiksi. Eika siinakaan viela mitaan. Mutta. Saavuimme Gedderdorffiin vai mika olikaan, ja loydettiin majapaikka, jonka jalkeen lahdettiin kaupungille. Pojat siina mukavasti paattivat 'demokraattisesti' kaksi yhta vastaan, etta mina olen kuski. Kumpikin joi sina iltana niinkin paljon, etta toinen niista oksensi hotellille paastyamme. Paikallisessa baarissa sain taas taistella omat tahdot lapi, kun pojat eivat suostuneet myontamaan paremmuuttani dartseissa, vaikka voitin 3 kertaa. Saannot sovittiin ennen pelia, saannot olivat yhteisia. Ei kaynyt! Rakavoittoja kuulemma! Perkele! Taas ne siina sitten 'demokraattisesti' paattivat asian jos toisenkin, ja nailla pojilla on kylla janna tuo demokratia. Mulla ei kaytannossa ole mitaan sanavaltaa, kun pojat voittaa aina kiistelyt aanien maaralla. Jossain vaiheessa palaa viela kiinni, ja silloin kun palaa, niin poikien on parasta olla kauakana!"

- oikeuksistaan riisuttu Vitali


"Venetsia oli ihan nakemisen arvoinen mesta, silla olihan siella kayneet kuuluisat Ridge Forrester sun muut vilmitahdet. Kauniin ohuet kadut sun muut joet ynna jarvet olivat kohtuullisen jees mut ei siin muuta iheellista kerrottavaa ole. Salzburg, tama kulluisa makikaupunki oli yllattavan iso mesta, jossa Pena ei onneksi joutunu ajamaan , oli myos ihan nakemisen arvoinen paikka, vaikka travellaajaan unelma se ei ehka olekkaan. Sielta sitten kotkan pesaan, joka lievasti alitti odotukset. Sumu sun muut harvaykset hairitsivat hieman kokemusta tasta legendaarisesta mestasta, mutta onpahan sekin nahty. Maisemat olisivat varmasti ollu komiat. Sen jalkeen jatkettiin matkaa meidan pikku kaasukammiossa, pahemmassa missa juutalaiset joutuivat karsimaan, nimittain meidan pikku toyotassa, jossa Vitali heitteli taas pikku PIKKU tuhnuja. Seuraava Deggerdoffin majapaikka oli tosi jees mesta. Ilta vierahti mukavasti nettibingoa ja biljardia pelaten, kunnes paastiin dartsia heittamaan. Vitalin kolmesta ¨voittamastaan¨ voitosta ensimmainen tuli koneen saannoilla, vaikka kaikki hyvin tiesivat, myoskin Vitali, dartsin oikeat saannot. Toinen oli karmee rakavoitto. Vitali heitti kumitikan, eli tikka kimpos pois taulusta maahan ja kone hyvaksyi sen osumaksi. Siitahan se Vitalin riemu repesi, vaikka jo toinen voitto oli niin sanottu looserin voitto. Kolmas ¨voitto¨ oli saletti Vitalin oma kammi. Kaveri antoi Juhalle uuden heiton koneen tekeman virheen takia ja Juhahan ratkaisi pelin voitokseen. Sehan ei Vitalille enaa kelvannut, koska kone ei hyvaksynyt Juhan toista heittoa ja vitali onnistui sitten seuraavalla heitollaan, jonka vakisin halusi heittaa. Kaiken kaikkiaan tama oli vain Vitalin keino kohottaa omaa itsetuntoaan, kun ei kerta paassyt tarpeeksi patemaan sina paivana."

- Pena


"Joo, enkai mä viitsi enää rupee toistamaan mitä noi toiset on sanonu. Venetsia oli kyl kiva paikka vaikkakin aika tyhjä koska oltiin siel niin myöhään. Harmi kun ei päästy Itävallassa ajelemaan kunnon serpentiini teitä, kun GPS:ssä ei tuntunut tietavan kaikkia pikkuteita joita kartta tunsi, ei sit viitsitty aikataulujen puitteissa niille menemään vaan tyydyttiin siihen mitä GPS tarjosi. Joo, Kotkan pesän mahtavat maisemat ja galleriakuvat jäi ottamatta kun sateinen sää ei oikee ollu meidän puolella. Nii meidän pikku kaasukammio. Vitalille paljastu matkalla piilolaktoosi-intorelanssi joka oli aika paha ainaisten jätskien jälkeen.. Jäin ihan toiseks. Nii siitä demokratiasta.. Kyllä me ihan tasapuolisesti ollaa päätetty kaikesta. Kaikilla on yksi ääni jonka saa käyttää omavalintaisesti suuntaan taikka toiseen. Meillä vaan Peten kanssa sattuu ne äänet menemään samaan suuntaan, samojen mieltymysten takia, mut ei aina. Esim Riminissä Pete ja Vitali antoivat omat äänensä sille että ei mennä yökerhoon ja enhän mä sit sinne päässyt, tai oisin päässy - yksin. Duggerffissa ku mentiin kaupungille ni vitali oikee halus kuskiks. Dartsi-mestaruus jota Vitali hihkuu on kyllä jaettu jo aikaisemmilla reissuilla. Notta ei tässä muuta. Toivottavasti saatte jotain kuvaa meijän mahtavasta reissusta."

- Juha


"Noniin! Kovasti nama sankarit tassa vieressa vaantaa faktafiktioita tahan tekstiin, omalla byrodemokratiallaan. Pienet sivuseikat jaavat kummasti vaan mainitsematta mm. kuka on joutunut ajamaan ja hikoilemaan suurimmissa kaupungeissa. Arpaonnea kuulemma. Yeah right! Ja mita tulee tuhnuihin, enhan ma sille voi mitaan, et mulle on keski-iankriisi iskenyt talla reissulle. Ja laktoosi-intoleranssihan on tiettavasti sen ensimmainen oireaskel! Mut minahan en jaateloa, paarynajaateloa, jata minun ruokalistasta prkl! Mutta kylla pojat tulevat mukavasti perassa, ainakin autossa vallitsevan 'raikkaan' ilman johdattelemana (: ."

- Vitali


"No, arpakohtalon on aina arvaamaton! Ja me mitaa fiktiota kirjoteta! Suunta Suomeen on kova ja toivon mukaan sinne paastaan ilman baltianpojan puukkoa kyljessa."

- Pena ja Juha



-- Kaiken riemun keskella verokarhut saivan suruviestin Suomesta. Teemu Maenpaa, Shakersin pelaaja, on menehtynyt liikenneonnettomuudessa.

Vilpittomat osanotot Teemun lahipiirille.

Italian kuuluisat mafiosot

Loistoalukset, turistit, kuumuus, Ferrarit, formularata. Kaikki nama loytyivat Monacosta, vain muutama kilometri Nizzasta itaan. Petri sai otettua kuvansa, pieni kaupunkikierros, valipalatauko ja pois. Monaco oli kiva.

Italian ensimmainen vaikutus oli aivan taydellinen. Ensimmainen pysahdys tehtiin noin 50km rajalta huoltoasemalla, jossa paikalliset mafiosot kauppasivat Sonyn 3000e notebookia seka kammentietokonetta yhteishintaan 1000e. Pienen neuvottelun jalkeen, mafiosot suostuivat tekemaan kauppan jo 300e:lla. Vitali oli jo ostamassa laitteita mukaansa, mutta Pete ja Juha olivat jyrkasti eri mielta, ja kaupat jaivat tekematta. Huoltoasemalta lahdettiin renkaat vinkuen pakoon, jatkuvasti peraan katsoen.

Tasainen Italian valloitus jatkui Maranellossa, joka oli tavallinen pikkukyla, joskin joka toinen kaupungin yritys sisalsi Ferrari-logon. Maranello oli oikeastaan kuin aavekaupunki: kaupungista loytyi tasan yksi ravintola, ja senkin paikallistamiseen meni pitka tovi.

Sitten se tapahtui.
Verokarhut saapuivat Riminiin, turistihelvettien karkinimeen. Turistimassat liikkuivat aivottomina pitkin kujia, vaikeuttaen nain jo muutenkin hankalaa ajamista. Paikallisten seka hotellien henkilokunnan englannin kielen taito olematon. Hostellit taynna. Parkkipaikkaa ei loydy ei sitten millaan. There is no God. Viimeisena iltana Pete ja Vitali tilasivat kaksi pitaleipakebabia paikallisesta kebabbilasta. Toiveena oli jattaa toisesta kebabista sipulit pois, toisesta taas ketsupit. Ja kumpaankin toivottiin juustoa. Kebabit tulivat ajallaan, ketsupit ja sipulit sisallaan seka juuston tilalla ranskiksia. Aamen.

"Monaco, paikka johon ei vapaaehtoisesti tartte ihmisen toistamiseen menna. Nahtavaa ei ole muuta kuin hienot autot ja hulppeet veneet. Maranellosta ei vois sanoa samaa. Sinne tahtoo vain todellinen fanaatikko, kuollut mesta illalla ja ainoa kiinnostava oli Ferrari-museo, jossa oli kylla ihan kiva kayda.
Viimein me saavuttiin sinne mihin taman matkan oli tarkoituskin tulla. Etelaan, mahdollisimman lampimaan paikkaan. Tulihan sita vietettya nelisen tuntia paivassa biitsilla. Ja illat meni peten ja vitalin perassa laahustaen peliluolasta peliluolaan. niin siistii. Biitsien takia tanne vois jaada viela vaikka viikoksi. en kyl tieda antaisiko iho sita anteeksi ku nytkin se jo punottaa aika pahasti."

- Juha


"Rimini oli oikeastaan ihan kiva. Monaco ja Maranello nyt oli aivan turhia kumpikin ainakin mulle, joskin Pete se taas naytti nauttivan kuola valuen. Riminissa sentaan pystyi tosiaan rentoutumaan pitkien unien ja hyvan hotellihuoneen ansiosta. Ranta oli hieno ei siina mitaan, mut ma en vittu kasita miten joku voi vaan makaa auringossa tunnit pitkat tekematta mitaan. Not me. San Marinossakin tuli kaytya, joskin siinakaan "valtiossa" ei ollut ei sitten mitaan. Odotan innolla Venetsiaa, siina on mun paikka. Viimeinkin."

- Vitali


"No ni! Nyt Pena sanoo kylla, Monaco, kerrassaan upea, milteimpa hulppea mesta, Ferrareita vilisi jatkuvalla syotolla niin ettei Penan mallitietamys meinannut perassa pysya. Vormularataki tuli viimein kierrettya ja kuvia otettua karmee laja. Ja seuraava mesta Maranello! Taas yksi haave viimein tayttyi. Tama on tifosien kaupunki, jossa Pena viihtyi jo pelkastaan joka puolella liehuvien Ferrarilippujen takia. Ferrarimuseokin tuli tutuksi ja Pena oli haltioissaan. Oli F1 autoja, katuvehkeita, moottoreita ja kaikellaista muutakin nakemisen arvoista kamaa. Eihan sita luksusta kauaa kestany ku matka jatkui Riminiin, turistihelvettiin joita normisti Pena karttais ku ruttoa. Pelimiesvetona Pena vietti paivat hotellihuoneessa nukkumalla, lukemalla huippujannaa Schumikirjaa ja muuten chillaamalla. Valkonen mies on aina valkonen mies, joten rusketus sai jaada. Tuli sentaan ekaa kertaa kokeiltua vaihteelista mikroautoa, joka oli varsin ihan jees kokemus, ja vielapa halvalla, vaan 32 ekii!. Onneks matka jatkuu pikapuoliin ja uudet harvaykset odottavat."

- Pena

kosketus turistihelvettiin

Hockenheimin jalkeen seuraava taukopaikka oli pikkukaupunki Metz, joka sijaitsee Ranskan, Saksan ja Luxemburgin rajamaastossa. Majoitus jarjestyi jalleen HospitalityClubin avulla, ja emantana toimi 24-vuotias ranskalainen Audrey. Verokarhut saivat oman huoneen 3-kerroksisesta talosta, oma suihkutila tuli myos kayttoon. Autotallissa seisoi nelja autoa ja ensimmaisen illan yhteydessa verokarhuille tarjottiin 10 vuotta vanhaa Merlot-punaviinia. Jopa Pete tykkasi tasta ei niin edullisesta juomasta.

Metzista jatkettiin kohti Sveitsia, suuntana Lausanne. Verokarhut saapuivat Sveitsiin juuri sopivasti maan itsenaisyyspaivana, tama seikka selvisi vasta puoliltaoin majoituspaikassa runsaan ilotulitusseremonian yhteydessa. Lausannessa nukuttiin teltassa, satojen muiden telttailijoiden seurassa Lausanne-jarven rannalla. Paikka oli taynna turisteja, joten yhteispaatoksella matkaa jatkettiin heti seuraavana aamuna.




Sveitsista poistuttiin takaisin Ranskan puolelle, ja maaranpaana oli Nizza. Ennen Nizzaa verokarhut viettivat karmean yon Grenoblen ja Nizzan valisessa vuoristossa sateisissa merkeissa teltassa "nukkuen". Napoleonin tie tarjosi upeita maisemia, joskin serpentiinitiet eivat olleet sokeria ainakaan kaikille verokarhuista. Lue: Vitali ei nauttinut yhtaan.



Matkalla Grenoblesta Nizzaan pojat tormasivat peltoon, joka oli taynna sonneja. Juha ja Vitali hyppivat yli sahkoaidan ja rohkenivat lahestya kyseisia elukoita Peten istuessa autossa.

Nizzassa oli taydellinen kaaos. Tiesokkelot, turistimaarat, puuttelliset ja oudot liikennemerkit, GPS:n toimimattomuus seka paikallisten autoilijoiden hullut ajotavat tekivat verokarhujen olotilasta varsin epamukavan. Tasta huolimatta Juha paasi kuitenkin kokeilemaan Valimeren aaltoja hetkellisesti. Hostelli oli kuitenkin pelkka kirjankansi kaikkine upeine rakennuksineen seka uima-altaineen. Tosiasiassa ovissa ei ollut lukkoja, aamiainen ei tayttaisi edes Vesaa ja palvelua kuvaisi parhaiten sanalla "superhidas". Henkilokunnan kielitaito oli sekin aivan liian heikkoa.

Siksi matkaa jatkettin kohtia uusia seikkailuja heti seuraavana aamuna. Peten iloksi seuraava pysakki oli Monacon valtio.


"Metz oli aivan upea paikka. Audrey ja sen kaveri Lorraine jaavat ainakin minun mieleeni viela pitkaksi aikaa. Varsinkin Audrey. Kerrankin joku ymmarsi mun vitsit, ja oli samalla viela helevetin hyvannakoinen. Lausanne oli kaunis kaupunki, mutta turistimaara oli jalleen kerran yli sietokyvyn. Ja kun Sveitsista paastiin pois, silloin se kauhu vasta alkoi. Serpentiinit ei kylla ole todellakaan mun alaa, ei lahellekaan sita. Aivan vitun kadesta. Hiki puskee otsalle, kun jannittaa niin homona. Ja meno jatkui Nizzassa, kun mikaan ei tahtonut toimia, ja kaikki oli niin sekaisin aina GPS:sta lahtien. Toivottavasti Italia tarjoaa parempaa kuin Ranskan etelaosa."

-Vitali


"Metzi oli aika hiljainen pikkukaupunki. Ei paljoakaan tekemista tai nahtavaa. Katedraali oli nayttava ja vanha, jossa oli kiva kayda. Kaupungilla ei tahtonut loytya muuta kuin trendiviinibaareja, eika oikein muuta. Sattumalta bilis- ja keilailumesta loydettiin joskin bilispoydat oli aikas pienia. Onneksi jatkettiin matkaa jo sveitsiin ei siel ois enempaa jaksanu viettaa aikaa. Sveitsin maisemat oli mahtavia, harmi vaan ettei siela kauaa ehditty olla, onhan meilla tietenkin Itavalta viela edessa. Nizzassa olisin halunnut viettaa enemman aikaa ottaen aurinkoa ja vain nauttia olosta, mutta se oli vain toiveajattelua noitten hinkuessa eteenpain. Taytyyhan pojan ruskettua etelassa!! :)"

- Juha


"Pena tykkaa pikkukaupungeista, joten Metz oli hyva mesta. Seurakin oli varsin mukavaa ja vielapa kohtuullisen nakoistakin,(varsinkin Lorraine), mutta sen jalkee alko se mika ei Penaa natsaa ollenkaa meinaa TURISTIHELVETIT. Lausanne oli telttameiningeiltaan ihan jees ja myoskin maisemiltaan komee paikka. Nizzaan lahto oli hyvilla mielin, kunnes totuus iski kovaa ja lujaa, karmee turistimesta. Hostelliki oli mita oli ja ku kuskiksi meinas viela joutuu ni ei hyva. Jatkossa Pena ottaa naissa turistimestoissa ihan vaa chillisti, eika rupee harvaa turhia.
Ps. Terveisia Villelle Singaporee ja muille, jotka jaksatte kayda lukemassa naita juttuja!"

- Pena

rape juice

Kerpenin valot jaivat verokarhujen taakse, kun he siirtyivat saksan turvallisille moottoriteille ajamaan kohti Mannheimia. Mannheim paljastui taas yllatykseksi kaikille, silla oletetun kylan paikalla olikin 300 000:n asukkaan suurkaupunki - perseesta!! Kaupungissa ei ollut mitaan nahtavaa, silla se oli taynna franchising-yrityksia ja kisaturisteja. Tasta johtujen verokarhut eksyivat viereiseen pikkukaupunkiin, jonka nimi jai hamaran peittoon, mutta oli ainakin lahella nimea "HEIDENBERG". Oli nimi mika tahansa, paikka oli upea. Hieno linna keskella vanhaa kaupunkia mukavasti korkealla rinteella, josta avautui upea kaupunkinakyma.

Mannheimin iltainen kaupunkikierros kruunasi Mannheimin visiitin, ja sunnuntain aamuna siirryttiin jalleen autoon suuntana Hockenheim. Petri halusi ehdottomasti olla ajoissa kisapaikalla, joten lahto tehtiin varmuuden vuoksi tarpeeksi ajoissa - 6h ennen kisaa.. perkele.



"Kisapaiva oli ehdottomasti Penan huipennuskohta tahan asti. Tunnelma oli taivaissa, ainakin penan fiilarit olivat jarisyttavat. Juhakin lampeni mukavasti kisafiilikseen ja Vitali toimi tarjoilijana / valokuvaajana. Kaksoisvoittohan sielta ferrareille napsahti ja tietenkin Schumin johdolla. Kansa sekos ja Pena myos. Niin hieno kokemus oli, etta se on ens vuonna uusiks."

- Pena


"'Heidenbergin'-linna oli kylla mannheimin kohokohta, maisemat oli aivan mahtavat, mutta kaikkihan siitakaan maisemasta ei paassyt nauttimaan kovan kunnon takia. Mina ja petehan jaksettiin kiiveta nakoalatasanteelle..
Kisa tuntu aluksi pitkastyttavalta, voihan se johtua siita, etta aluksi oli jotain mini-cooper finaali, porsche cuppi ja GP2:n."

- Juha


"Mannheim ei tarjonnut mitaan muuta kuin kehnoja shisha-baareja ja kallista juotavaa. Mita tulee itse kisaan, niin taytyy myontaa, etta oli kylla niin perseesta kuin vain olla ja voi. Helvetisti jengia, hirvea melu, kaikki saatanan kallista eika edes kunnon istumapaikkoja, Ja siita ilosta piti viela maksaa! Ei jeesus! Mutta Petri naytti nauttivan, joten olkoon. Kokemushan sekin."

-Vitali


Hockenheimin jalkeen matkaa jatkettiin kohti Ranskaa, Metzia. Ensimmainen kosketus serpentiiniteihin oli mukava, silla pienen patkan vedettiin kunnon rotkoteita pitkin, eika aina uskaltanut katsoa edes ikkunasta alas. Jossain rajakaupungissa pysahdyttiin sitten syomaan, ja tarjoilija rikkinaisella englannin kielen taidolla luetteli mehuvaihtoehtoja Vitalille. Vitali otti riskin ja suostui maistamaan tarjoilijan tarjoamaa "Rape Juicea". Poytaan ilmestyi rypalemehu.

saksalainen nirvana

Matka Berliinistä oli ihan perseestä, ja kesti perkeleen kauan. Sateinen autobaana ei ollut kovinkaan mukava ajaa, ei varsinkaan niissä nopeuksissa ja rekkameren keskellä. Kerpeniin kuitenkin päästiin ja löydettiin Petrin etsimä mikroautorata.

Kyseessä oli kuitenkin väärä rata.



Kerpenistä löydettiin melko vaivattomasti majoituksen, ja omistaja jopa tinki hinnasta - 80e/yö. Majoitus on nyt syönyt mukavasti rahaa, sillä neljästä matkalla vietetystä yöstä vain yksi on vietetty hostellissa, kaksi hotellissa ja yksi tosiaan siellä Puolan rajalla teltassa huoltoaseman edustalla!

Kerpen oli Petrin mielestä pieni kylä, tai niin hän oletti ennen saapumista ko. kaupunkiin. Kaupungissa asuu karkeasti arvioituna noin 100 000 ihmistä, joskin se on levinnyt laajalle alueelle. Pari olutta paikallisessa Schumi-baarissa saivat Petrin tyytyväiseksi, ja seuraava päivä menikin mukavasti mikroautoradalla.



"Kerpen on taivas, ainaki mulle. Noi muut nyt ei kostunu paljookaa muista ku paikallisista teineistä, no omapaha on häpeesä. Komee mesta, ei voi muuta sanoo. Schumi karting oli kuiteski ylivertainen paikka eikä fydyykää menny fanituotteisiin ku pari sataa, halpaa ku mikä! Paikka sisälsi myöskin sikamageen museon missä oli suurin osa "keisarin" uran merkittävimmistä autoista sun muista vehkeistä. Must see mesta joka tapauksessa. Hockenheimin kisa parin päivän päässä ja siellä hullu meininki päälle!"

-Pena